Olisi ehkä ollut järkevämpää leipoa leipä suosiolla vuorokautta aikaisemmin. Nyt tiedän millaista on oikeasti hapan leipä. On se ihan ok juuston ja levitteen kanssa mutta en ole silti tyytyväinen. Tässä leivässä on myös enemmän talkkunaa joka saattaa vaikuttaa makuun ja lisäsin auringonkukan siemeniä. Ihan hyvin toimivat ruisleivässä. Voisi joskus kokeilla myös aika siirappista ja siemenistä leipää. Saattaisi olla ihan hyvää. Suolan kanssa meni nyt paremmin kuin viimeksi. Leivästä ei tullut niin suolatonta ja ehkä se siksi happamuudestaan huolimatta maistuu omaan suuhun hiukan paremmin kuin edellinen.
Tämän kokemuksen perusteella jos haluaa juuren nopeasti kypsäksi niin paljon ruokaa ja hitaammin kypsyvän saa kun ruokkii maltillisemmin (ennen olen laittanut pari ruokalusikallista pari kertaa päivässä ja nyt laiskana kaadoin pussista varmaan puoli desiä tai enemmänkin). Yhtään nestettä en lisännyt juureen kypsyttelyvaiheessa. Tämä osoittaa että leivän juuri ei todellakaan ole niin ronkeli tekotapojen suhteen kuin joissain lähteissä väitetään.
Monet tavat tehdä ruisleipää lienevät sukupolvelta toiselle kulkeneet (ja toki niitä tulee arvostaa) ja siksi ihmisille on niin ylenpalttisen tärkeää että leipä tehdään juuri tiettyjä tapoja ja vaiheita noudattaen. Tavallaan suren tällaisen historian puuttumista omalla kohdallani (mummolta voisi toki yrittää kysellä muistaisiko miten on leivän tehnyt) mutta on se myös lahja. Luonteeni tuntien noudattaisin vanhaa perinnettä hyvin orjallisesti enkä olisi niin kokeilevalla asenteella liikkeellä. Olisin varmasti myös paljon ankarampi itselleni epäonnistumisten suhteen. Ehkä se on hyvä näin.
Joskus haluaisin kuitenkin päästä leipomaan jonkun sellaisen kanssa joka oikeasti osaa asiansa. Nyt minulle ei vielä ole (ehkä) päässyt muodostumaan liian vakiintuneita tapoja tehdä ja voisin aika kivuttomasti vaihtaa niitä uusiin. Lähinnä olisi hyvä päästä kokeilemaan miltä taikinan pitää oikeasti tuntua kun siinä on tarpeeksi jauhoja ja sitä on alustettu kylliksi.
Mutta takaisin viimeisimpään leipomukseeni. Tällä kertaa tein isoimman limpun tähän astisista (kuvassa pienempi leipä joita tein muutaman heti syötäväksi). Olen vähän jännittänyt isompien leipien tekoa kun paistaminen tapahtuu matalammassa lämpötilassa pidemmän aikaa. Olen pelännyt että leipä jää raa'aksi sisältä. Leivän kypsyydenhän voi tarkistaa koputtamalla pohjasta. Jos ääni on kumea niin leipä on kypsä. Minulla oli ehkä himpun verran liian kuuma uuni (200 kiertoilmalla) mutta ei leipä silti raaka ollut. Kuoresta vaan tuli vähän liian paksu. tuoreessa leivässä rakasta kuorta yli kaiken mutta kun leipä seisoo muutaman päivän niin kuori kovettuu liikaa ja leikkaaminen on hankalaa. Muovipussissa taas kuori menessää rapeutensa kokonaan. Pitäisi varmaan hankkia paperipusseja noiden kotitekoisten leipien säilytykseen.
Tämä oli nyt neljäs leivontakerta jos olen pysynyt laskuissa mukana. ja jälleen on taikinapallo pakkasessa odottamassa.
Annoin juurestani yhden palleron eräälle tutulle joka on minua huomattavasti kokeneempi ja varmasti myös taitavampi leivän leipoja ja hän kehui että tuli hyvää leipää. Kai se on joku saavutus sekin.
Ps. Pahoittelen jos paljon kirjoitusvirheitä tai muuten hassu teksti. Lienen päiväunien tarpeessa kun eilen meni vähän myöhään.
Pps. Kiinnostaakohan ketään lukea kokemuksiani paahdetuista manteleista? Meillä on suunnitteilla kokeilla niitä erästä tilaisuutta varten ja voisi olla hauska jakaa kokemuksia jos ketään vaan kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti