Olutta

Edellisestä päivityksestä on jo aikaa. Siihen on olemassa kaksi syytä.
1. En ole leiponut pitkiin aikoihin
2. Tuntuu että jos teen perusleipää niin siitä ei enää irtoa uutta sanottavaa. Tiedän että olen välillä syyllistynyt kirjoittamaan vähän väkisin että saan aikaan päivityksiä. Jossain kohtaa kuitenkin päätin että on parempi kun päivitän vain silloin kun on oikeasti asiaa.

Nyt minulla on uutta asiaa :)
Päätin edellisellä leipomiskerralla kokeilla jotain minulle aivan uutta. Laittaa olutta leipään. Käytin jotain Ketun olutta. Kait jotain vaaleaa... Kettu osannee valaista tarkemmin. Kaadoin summittaisen määrän (ehkä n. desi) olutta taikinanjuureen ja vasta sitten lisäsin vettä loput tarvittavasta nesteestä. Lisäksi käytin aika paljon siirappia. Leivästä tuli oikeastaan aika hyvää. Kannattaa kokeilla ;)

Juurikertaus ja maustamista

Siitä on taas jokunen tovi kun olen viimeksi kertaillut juuren tekoa joten nyt siihen lienee hyvä sauma kun Ketun (ei enää avomies) kanssa laitoimme juuret taas tulemaan.

Ruisleipä: Liotellaan pakasteesta sulatettu takinapallo lämpimään veteen (ensin kylmää ja sitten perään vedenkeittimestä lämmintä kun olen tottunut siihen etten ota hanasta suoraan lämmintä ruuan laittoon ja mikro olisi liian yksinkertainen keksintö ;) ). Sitten lisätään pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja sekoitellaan nekin joukkoon. Sitten liina päälle ja juuri lämpimään paikkaan kypsymään.

Kyllä löysin sisäisen lapseni kun läträsin käsilläni lämpimässä taikinavellissä XD

Suunnitelma on tällä kertaa tehdä aika siemenistä leipää. Ainakin auringonkukan siemeniä ja pellavan siemeniä. Joskus voisi kokeilla myös maustaa leipää pippurilla tai vastaavalla. Ehkä jouluna jos tekisi pippurista siirappileipää.

Vehnäleipä: Liotellaan taikinapallo lämpimään nesteeseen kuten ruisleivässäkin. Kettu laittoi juurelle 1rkl ruisjauhoja ja 2rkl vehnäjauhoja ruuaksi. Pelkillä vehnäjauhoilla juuri ei lähde happanemaan. Se tarvitsee sen osan ruisjauhoja. Ruokkiessaan Kettu käyttää myös osittain ruisjauhoja.
Lopuksi jälleen sama homma, liina päälle ja lämpimään.

Ehdotin ketulle että voisi kokeilla nokkosleipää jos minä keräisin ja ryöppäisin nokkoset. Saisi vaikka samana päivänä kerätyt nokkoset suoraan leipään kun tässä tontilla tuota nokkosta riittää. Lisäksi nokkosten terveellisyyttä kuulutetaan monessa paikassa kovaan ääneen joten miksipä ei käyttäisi hyödyksi kun niitä pitää kuitenkin pihasta hävittää.
Minkäköhän laista mahtaisi tulla jos maustaisi vaaleaaleipää siirapilla tai hunajalla...

Kuvitusta

Edellisestä leipomuksesta on jo hyyvin pitkän aikaa. On ollut aika paljon kaikenlaista kiirettä ja touhua elämässä muuten ja täytyy myöntää että melkein kaikki edellisiin leipiin liittyvät jutut joita oli tarkoitus kirjoittaa teille ovat haihtuneet muistista. Mutta onneksi minulla on tarjota edes kuvia :)

Muutamia lohkoja heti tuoreeltasan syötäväksi

Olisi saanut olla uunissa ihan himpun kauemmin. keskellä on vähän raakaa. Mutta hyvää oli.

Loppukevennyksenä karpalo-omanapiirakka jolla ei ole mitään tekemistä leipien kanssa mutta näytti kauniilta ja oli hyvää kotitekoisen kinuskin kanssa.

Maalaisvehnäleipä osa 2

Supikoiran avomies Kettu täällä taas ja maalaisvehnäleivän toinen tuleminen, tällä kertaa vähän paremmin tuloksin.

Aikalailla samalla tavalla tein kuin viimeksikin mutta käytin suhteessa enemmän jauhoja joten leivän sai ihan oikeasti muotoiltua halutunlaiseksi ja se näkyy kyllä lopputuloksessa. Juurena käytin edellisestä maalaisvehnäleivän taikinasta erotettua palasta jota ruokin sekä vehnä- että ruisjauhoilla. Pelkällä vehnäjauholla juuri ei oikein lähtenyt kypsymään mutta ruisjauhot auttoivat asiaa.

Talkkunaa (juureen)

Nyt on uusi juuri taas saunassa. Pitkään se kesti saada aikaiseksi.
Laitoin tällä kertaa todella paljon sitä savusaunassa kuivatettua talkkunaa jota meillä vielä toistaiseksi on kaapit väärällään. Katsotaan mitä juuri sanoo kun sitä on nyt ehkä kolmasosa juureen lisätystä jauhomäärästä. Talkkunassahan on pääraaka-aineena vilja (tosin en tiedä tarkalleen mitä tuo kyseinen talkkuna sisältää) joten luulisi kelpaavan eliöstölle ravinnoksi. Jatkoruokinnan hoidan kyllä ihan perinteisesti ruisjauholla.

Kaivelin nopsasti mitä wikipedia sanoo talkkunasta. Oletan että tässä meillä olevassa talkkunassa olisi herneitä tai papuja seassa. Mutta kun en tunne valmistajaa (kaverin kautta saatua yksityisen ihmisen valmistamaa) niin hankala lähteä selvittämäänkään. Eikä sillä ehkä niin väliä.
Jos meillä olisi savusauna omassa pihapiirissä niin voisi kokeilla itsekin talkkunan valmistusta. Olisi varmasti mielenkiintoista. Riihtä meillä ei ole enkä oikein tiedä millä sen korvaisi jos ei savusaunalla. Haluaisin kuitenkin talkkunaani kunnollisen savunaromin jos sitä lähtisin tekemään.
Tässä vielä toinen linkki jonka takaa löytyy yksi talkkunan valmistaja joka hyvin suurpiirteisesti kertoo valmistuksesta.

Lapsena söin talkkunaa piimään sekoitettuna ja kotitekoisen mansikkahillon kanssa *nam*. Oli ihan kaupan talkkunaa mutta muistan että hyvää oli. Voisi joskus kokeilla tuolla kotikutoisella talkkunalla. On aika paljon voimakkaamman makuista kuin se kaupan talkkuna mitä olen itse aikaisemmin syönyt.

Paahdettuja manteleita

Päivitelläänpä pitkästä aikaa taas tännekin.
Tarkoitus on ollut jo parin viikon ajan tehdä taas leipäsatsi. Entiset kun on syöty jo aikaa sitten. Harvapäisenä olen kuitenkin unohtanut laittaa juuren tulemaan kunnes on aina liian myöhäistä jos leivonnan haluaa ajoittaa viikonloppuun. Ja minä haluan.
Jotain muuta sen sijaan ollaan saatu aikaiseksi. Vaikka blogi koskeekin pääasiassa leipiä ja niide leivontaa niin ehkäpä saan anteeksi yhden mantelipäivityksen. Varsinkin kun jo aikaisemmin lupailin laittavani sellaisen.

Olemme pariin otteeseen kokeilleet kotona paahdettuja manteleita. Ensimmäisellä kerralla mantelit pääsivät vähän kärähtämään (onneksi eivät pahasti) ja toisella kerralla taas minun teoriani mukaan olivat pannulla liian lyhyen hetken ja nesteet ja hunaja eivät ehtineet tarttua manteliin kunnolla.
Netissä ohjeita on vaikka kuinka monen moisia ja keittokirjastani (Kaisa Isotalo & Raija Kuittinen, Kotiruoka, 76. painos s.433-434) löysin vielä pari ohjetta sekä sokeri- että suolamanteleille. Me yhdistelimme erilaisia ohjeita ja teimme niistä itsellemme toimivan ja hyvältä tuntuvan version.

Tarvitaan

• 3 dl kuorellisia manteleita
• 2 rkl vettä
• 2 rkl juoksevaa hunajaa
• 2 tl rypsiöljyä
• 1/2 dl kanelisokeria (vähempikin kyllä riittää)
• (1/2tl suolaa)

1. Uuni kuumennetaan 225 asteeseen. Mantelit levitellään uunipellille ja paahdetaan uunissa kunnes alkavat tuoksua, saavat vähän väriä ja alkavat poksahdella. Korkeintaan 10 min meidän uunissa.
   Tämän vaiheen aikana voi sekoittaa valmiiksi kanelisokerin (ja halutessa suolan) kulhossa.
2. Vesi, hunaja ja öljy kiehautetaan paistinpannulla ja lisätään mantelit perään. Keitellään siinä kunnes neste on imeytynyt manteleihin/haihtunut ilmaan.
3. Lämpimät mantelit pyöritellään kanelisokerissa ja levitellään sitten leivinpaperille jäähtymään. Voi vähän irrotella toisistaan jos ovat takertuneet yhteen ja halutessa vielä ripotella kanelisokeria päälle.

Kuva osoitteesta http://lakkajapeura.blogspot.fi/ jossa myös yksi erilainen ohje paahdettujen mantelien tekoon.

Maalaisvehnäleipää

Supikoiran avomies Kettu tällä kertaa koettaa myös leivän leivontaa.
-------------
Päätin toteuttaa jo vähän aikaa pohdinnassa olleen suunnitelman ja tehdä samasta juuresta vehnäleipää. Löysin netistä tämän reseptin jokin aika sitten ja olin ostanut myös tarvittavat ainekset leivän tekemistä odottelemaan. Siispä perjantaina kun Supikoira aloitti oman ruisleipänsä teon, erotimme osan juuresta omaa vehnäleipääni varten. Koska vehnäleipätaikinan ei tarvinnut ohjeen mukaan kohota kuin tunnin verran, jätin oman osani juuresta hautumaan vielä yhdeksi yöksi (senkin uhalla että siitä tulee vielä happamampaa). Ruokaa annoin juurelle hyvin maltillisesti, tavoitteena lähinnä vain estää sen kuoleminen.

Lauantaina aloitettiin sitten leivän tekeminen hiivan sulattamisella. Kun se oli sulanut, sekoitin sen lämpimään veteen ja kaadoin juuren joukkoon. Perään sitten suolaa sekä ohjeen mukaiset määrät jauhoja. Taikina oli tämän jälkeen lähinnä vain löysää velliä joten jauhoja sai lopulta lisätä melkoisen runsaalla kädellä lisää jotta siitä tuli riittävän kiinteää. En ottanut näitä määriä mihinkään ylös vaan kaadoin aina vähän lisää vehnäjauhoja ja hiivaleipäjauhoja vuorotellen.

Lopuksi vielä lorautin perään rypsiöljyä ja laitoin taikinan kohoamaan saunan lauteille ja lähdimme ulos kävelylle. Kävelyn jälkeen sainkin aloittaa saunan siivoamisella sillä taikina oli kohonnut ulos astiasta. Siivouksen jälkeen nostelin lopun taikinan leivinalustalle jotta siitä saisi muotoiltua leivän. Taikinassa oli edelleen liian vähän jauhoja joten muotoilusta ei oikeastaan tullut yhtään mitään vaikka alustalla oli runsaasti jauhoja. Luovutin, nostin taikinamöykyn uunipellille, korjailin sitä hiukan leipää muistuttavaan muotoon ja laitoin uuniin.

Leivästä tuli ensimmäiseksi yritykseksi aika hyvää ja vieraatkin pitivät siitä.

Hapanta sanoi supikoira...

Meillä oli tänä viikonloppuna vieraita ja olin laskenut että leivon leipää lauantaina jolloin vieraat saavat samana päivänä leivottua ja ihan tuoretta. Laitoin siis juuren tulemaan keskiviikkona illalla. Ajoituksen piti teoriassa olla oikein mutta meninpäs antamaan juurelle enemmän ruokaa kuin aikaisemmin ja se rupesikin pulputtamaan odotettua nopeammin. Torstaina illalla juuri olisi ollut jo ihan valmista taikinaan leivottavaksi. Itsepäinen kun olen niin päätin kuitenkin vetkuttaa taikinan tekoa vuorokaudella. Tekisin taikinan perjantaina illalla ja leipoisin sen lauantaina aamulla. Siksi annoin juurelle vielä vähän ruokaa jotta se pysyisi hengissä ja etenin suunnitelmani mukaan.
Olisi ehkä ollut järkevämpää leipoa leipä suosiolla vuorokautta aikaisemmin. Nyt tiedän millaista on oikeasti hapan leipä. On se ihan ok juuston ja levitteen kanssa mutta en ole silti tyytyväinen. Tässä leivässä on myös enemmän talkkunaa joka saattaa vaikuttaa makuun ja lisäsin auringonkukan siemeniä. Ihan hyvin toimivat ruisleivässä. Voisi joskus kokeilla myös aika siirappista ja siemenistä leipää. Saattaisi olla ihan hyvää. Suolan kanssa meni nyt paremmin kuin viimeksi. Leivästä ei tullut niin suolatonta ja ehkä se siksi happamuudestaan huolimatta maistuu omaan suuhun hiukan paremmin kuin edellinen.
Tämän kokemuksen perusteella jos haluaa juuren nopeasti kypsäksi niin paljon ruokaa ja hitaammin kypsyvän saa kun ruokkii maltillisemmin (ennen olen laittanut pari ruokalusikallista pari kertaa päivässä ja nyt laiskana kaadoin pussista varmaan puoli desiä tai enemmänkin). Yhtään nestettä en lisännyt juureen kypsyttelyvaiheessa. Tämä osoittaa että leivän juuri ei todellakaan ole niin ronkeli tekotapojen suhteen kuin joissain lähteissä väitetään.
Monet tavat tehdä ruisleipää lienevät sukupolvelta toiselle kulkeneet (ja toki niitä tulee arvostaa) ja siksi ihmisille on niin ylenpalttisen tärkeää että leipä tehdään juuri tiettyjä tapoja ja vaiheita noudattaen. Tavallaan suren tällaisen historian puuttumista omalla kohdallani (mummolta voisi toki yrittää kysellä muistaisiko miten on leivän tehnyt) mutta on se myös lahja. Luonteeni tuntien noudattaisin vanhaa perinnettä hyvin orjallisesti enkä olisi niin kokeilevalla asenteella liikkeellä. Olisin varmasti myös paljon ankarampi itselleni epäonnistumisten suhteen. Ehkä se on hyvä näin.
Joskus haluaisin kuitenkin päästä leipomaan jonkun sellaisen kanssa joka oikeasti osaa asiansa. Nyt minulle ei vielä ole (ehkä) päässyt muodostumaan liian vakiintuneita tapoja tehdä ja voisin aika kivuttomasti vaihtaa niitä uusiin. Lähinnä olisi hyvä päästä kokeilemaan miltä taikinan pitää oikeasti tuntua kun siinä on tarpeeksi jauhoja ja sitä on alustettu kylliksi.

Mutta takaisin viimeisimpään leipomukseeni. Tällä kertaa tein isoimman limpun tähän astisista (kuvassa pienempi leipä joita tein muutaman heti syötäväksi). Olen vähän jännittänyt isompien leipien tekoa kun paistaminen tapahtuu matalammassa lämpötilassa  pidemmän aikaa. Olen pelännyt että leipä jää raa'aksi sisältä. Leivän kypsyydenhän voi tarkistaa koputtamalla pohjasta. Jos ääni on kumea niin leipä on kypsä. Minulla oli ehkä himpun verran liian kuuma uuni (200 kiertoilmalla) mutta ei leipä silti raaka ollut. Kuoresta vaan tuli vähän liian paksu. tuoreessa leivässä rakasta kuorta yli kaiken mutta kun leipä seisoo muutaman päivän niin kuori kovettuu liikaa ja leikkaaminen on hankalaa. Muovipussissa taas kuori menessää rapeutensa kokonaan. Pitäisi varmaan hankkia paperipusseja noiden kotitekoisten leipien säilytykseen.

Tämä oli nyt neljäs leivontakerta jos olen pysynyt laskuissa mukana. ja jälleen on taikinapallo pakkasessa odottamassa.
Annoin juurestani yhden palleron eräälle tutulle joka on minua huomattavasti kokeneempi ja varmasti myös taitavampi leivän leipoja ja hän kehui että tuli hyvää leipää. Kai se on joku saavutus sekin.

Ps. Pahoittelen jos paljon kirjoitusvirheitä tai muuten hassu teksti. Lienen päiväunien tarpeessa kun eilen meni vähän myöhään.



Pps. Kiinnostaakohan ketään lukea kokemuksiani paahdetuista manteleista? Meillä on suunnitteilla kokeilla niitä erästä tilaisuutta varten ja voisi olla hauska jakaa kokemuksia jos ketään vaan kiinnostaa.

Helmikuun leipäsatsi

Juuri juuri ennen taikinaksi tekemistä.

Limppuun lisäsin vähän pellavan siemeniä.

Reikäleivät menevät pakkaseen odottamaan myöhempiä aikoja. Mutta pitihän maistipalat silti saada jo lämpimänä ;)

Yhteenvetona tästä leipomiskerrasta: Leivästä tuli kuohkeaa ja hyvää. Siinä mielessä onnistunein koitos tähän mennessä. Suolaa puolestaan olisi saanut varmasti olla vaikka tuplasti. Nyt laitoin vain pari hyppysellistä. Olen yleensä mieluummin liian varovainen suolan kanssa kuin käytän liikaa. (Suolan määrä on muuten hyvä syy suosia kotitekoista leipää. Saa vähäsuolaisempaa ja sitä kautta terveellisempää).
Lisähuomiona (ei niin miellyttävänä sellaisena) että tämä leipä pierettää. En tiedä alustinko liian vähän ja juuren kehittämät kaasut jäivät leipään vai olenko vain syönyt leipää liikaa. Tai ehkä vatsalla on menossa joku kausi. Joka tapauksessa tämä ikävä sivuvaikutus on nyt tämän satsin kohdalla huomattavasti suurempi kuin aikaisempien.

Tummaa ja vaaleaa (Irlantilainen soodaleipä)

Juuri meni torstaina illalla saunalle. Perjantaina aamulla ei näkynyt mitään muutosta. Annoin pari reilua ruokalusikallista jauohoja ruuaksi ja 2-3 tunnin päästä oli hyvässä vaahdossa. Tänä aamuna oli jo ihan taikinan tekoon valmista mutta en jaksanut heti ryhtyä joten annoin vielä vähän ruokaa ja kohta pitää ruveta tekemään. Eli aikaa se otti nyt 1,5 vuorokautta. Tuon kun pistän nyt mieleen niin pitäisi jatkossakin onnistua leivonnan ajoittaminen viikonlopulle. Ajattelin tällä kertaa tehdä ihan isoja reikäleipiä joista osan voi pistää pakkaseen.
Eipä olla ostettu ruisleipää sen jälkeen kun aloin leipomaan :)

Voisinpa muuten jakaa tässä samalla kokemukseni irlantilaisesta soodaleivästä. Se on todella helppo ja kohtalaisen nopsasti tuleva vaalea leipä joka on minusta ainakin aika hyvää.
Kun googlelta kysyy ihan soodaleipää niin reseptejä saa vaikka muille jakaa mutta tässä yksi sellainen. (Omat kommentit reseptin perässä.)

1 kpl

5 dl vehnäjauhoja

5 dl grahamjauhoja

2 tl sokeria

1 1/2 tl suolaa

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl rusinoita

4 dl piimää

2 kpl munaa

2 dl voita (sulatettuna)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vuoraa pelti leivinpaperilla tai voitele ja jauhota valurautainen paistinpannu. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää halutessasi rusinoita. Lisää piimä, munat ja voisula ja sekoita taikina nopeasti käsin tasaiseksi. Älä vaivaa taikinaa lainkaan. Taikina saa jäädä melko löysäksi, mutta halutessasi lisää hieman grahamjauhoja.
Muotoile taikina jauhotetulla leivinpöydällä pyöreäksi limpuksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle tai valurautapannuun.
Leikkaa terävällä veitsellä leivän pintaan risti, paina veitsi syvälle taikinaan. Nosta leipä saman tien uuniin ja paista leipää 30–40 minuuttia, kunnes se pohjaan kopautettaessa kuulostaa ontolta.
Kääräise leipä pyyhkeeseen hetkeksi jäähtymään. Leipä on parhaimmillaan tuoreena, vielä lämpimänä.

Linkki: http://www.maku.fi/resepti/soodaleipa-soda-bread#ixzz2Lj87dhsE
Kaikki Maku.fi:n reseptit ovat ammattilaisten ruokatoimittajien testaamia. Voit myös helposti esittää asiantuntijoille omia ruoka-aiheisia kysymyksiä ja kommentteja!

Se mitä tästä reseptistä omalla kokemuksella sanoisin niin olen käyttänyt ihan pelkkää grahamvehnäjauhoa tai täysjyvävehnäjauhoa. Rusinoita en ole ikinä kokeillut ja tuo onnistuu kyllä ilman munaa ihan hyvin. Vähän on ehkä murenevaisempaa tulee.
Usein teen tätä töissä ihan sillä että aamuvuorossa iskee inspiraatio leipoa lapsille tuoretta aamupalaa ja silloin raaka-aineiden rajallisuudesta johtuen olen joutunut soveltamaan. Esimerkiksi piimän olen korvannut jogurtilla ja maidolla. Tulee ihan hyvää vaikka käyttäisikin mansikka- tai banaani jogurttia. Tulee vähän makeampaa mutta oikeasti ihan hyvää. Uskokaa pois! Olen töissä leipoessa tehnyt leivästä ohuemman ja laajemman jolloin sen saa jaettua useampaan osaan suurelle joukolle. Lisäksi se kypsyy nopeammin.

Linkki

Muistutus itselleni että lukaisen nämä kirjoitukset läpi joskus kun kello ei ole lähestymässä kahtatoista ja silmät pysyvät paremmin auki. Vaikuttaa mielenkiintoiselta blogilta. On paaaaljon muutakin kuin leipäaiheista asiaa.

Nopeasti vaaleaa leipää

Linkkivinkki teille jotka haluatte helposti kotitekoista vaaleaa leipää. Itse en ole ehtinyt testaamaan mutta kaveri oli kokeillut ja tykännyt kovasti. Tämä on itsellekin muistutuksena moisen ohjeen olemassaolosta. Pitää joskus testata.

Leipää leipää leipää

Voin ilokseni ilmoittaa (kuten ehkä jo joistain päivityksistä olette huomanneet) että sain joululahjaksi uuden kameran ja voin nyt jakaa leipomuksiani myös kuvina teidän kanssanne.

Meni taikinapalleron sulattaminen perjantai aamulle kun unohdin ottaa sen mutta läpi sulettuaan laitoin heti lämpimään veteen. Ensin pelkäsin että juuri ei lähde ollenkaan käymään kun koko perjantain aikana ei näkynyt mitään merkkejä kuplimisesta. Lauantaina aamulla juuri kuitenkin näytti jo tällaiselta.

Lauantaiaamu

Ruokaa juurelle

Annoin aika reilusti ruokaa juurelle  ja illalla se olikin jo yhtä vaahtoa koko juuri. Olin todella tyytyväinen.

Lauantai ilta

Juuri hyvässä vaahdossa

Tänä aamuna tein juuren taikinaksi ja jätin nousemaan saunalle päiväksi.

Jätin taikinan nousemaan.

Oli se vähän turvonnut iltaan mennessä.

Nyt iltasella leivoin ja paistelin leipiä. Tein tällä kertaa monta pientä leipää ja pari ohuttakin joista toinen päätyy orteen ja toista syön parhaillaan. Hyvää on vasta uunista tullut leipä vaikka onkin happamampaa kuin joululeivät. Tällä kertaa en tosin laittanut yhtään siirappia ja juuren osuus taikinasta oli suurempi.

Sydämellinen leipä uunissa. Keskus tehty piparimuotilla.

Pienet ruislimput uunissa.

Tuleva mieheni suunnitteli tuossa että kokeilisi jossain vaiheessa juureen tehtyä vaaleaa leipää joten saatan tulevaisuudessa naputella teille kokemuksia myös siitä.

Joululeivät syöty

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen jälleen ilmoitteolen itsestäni. Joululeivät on syöty ja kaipuu kotitekoiseen leipään on jälleen kova. Vaikka nuo leivät ovat olleet hyviä niin en silti ole onnistunut saamaan vielä niin hyvää kuin haluaisin. Sellaista oikeasti rapeakuorista ja sisältä pehmeää leipää. Epäilen että joko nostatuksessa tai sitten paistolämmössä on vikaa. Pitäisi myös kokeilla uudestaan niitä näkkileipiä ja tällä kertaa oikeasti ohuella taikinalla.
Katsotaan toimiiko ajoitus mitenkään jos tänään otan taikinapalleron sulamaan ja huomenna teen juuren. Että pääseekö sunnuntaina leipomaan.