Hyvää

Pakko tulla vielä kertomaan teille miten ollaan syöty tuota leipää nyt kaksi päivää enkä voi käsittää miten liian hapan kotitekoinen leipä voi olla niin paljon parempaa kuin kaupan ruispalat tai muut sellaiset. Nehän ovat ihan huttua itse leivotun rinnalla! No saa kaupastakin hyvää leipää, mutta siitä puuttuu jotakin. Ehkä se on sitten se tunne kun saa syödä kotitekoista itse omin pikkukätösin leivottua leipää. Ja jo se taikinankin tuoksu ja tuntu on aika hieno.

Leivän rapea kuori, joka on ehdottomasti se paras osa, rapsahtaa hampaissa ja sen jälkeen löytyy pehmeä sisusta joka melkein hajoaa suuhun. Ja se lämpimän leivän tuoksu ja sulava voi leivän pinnalla...

Kyllä voi suositella kaikille että edes kerran elämässäänne leipokaa itse ruisleipää!

Kuva osoitteesta http://static.iltalehti.fi/ruoka/vaivetu_JID_ru.jpg

Ensimmäiset leivät!!!

Kun tulin töistä oli taikina kohonnut liinan alla todella hyvin. Oli melkein kaksinkertaistunut. Liinasta huolimatta pintaan oli kuivunut ohut kova kuori, mutta sain sen sekoitettua pehmeäksi taikinaan sekaan.
Leipien muotoilusta ei oikein tahtonut tulla mitään taikinan tahmaisuuden vuoksi. Pitää seuraavalla kerralla ostaa isompi pussi jauhoja (nyt oli 1 kilo). Onnistuin kuitenkin tekemään neljä vähän ison miehen kämmentä suurempaa leipää. Kaksi peltiä ja molemmille pelleille kaksi leipää. Palanen taikinaa meni myös pakkaseen säilöön jotta voin tehdä siitä seuraavan juuren.
Laitoin uunin ensin lämpiämään 225 asteeseen. Leivät saivat nousta uunin lämmitessä. Meillä on aika tehokas uuni ja leipinä eivät enää paljoa nousseet.
Annoin leipien olla uunissa n. 15 min ja pienensin sitten lämpötilaa 150 asteeseen. Kun leivät olivat olleet uunissa n. 40 min eikä pohjaa naputtaessa vieläkään kuulunut ontohkoa ääntä lisäsin lämmön 200 asteeseen ja annoin olla vielä n 10 min. Sitten leivät olivat kypsiä.

Tietysti lämmintä leipää piti heti päästä maistamaan. Onhan tuo aika hapanta kuten pelkäsinkin, mutta silti syötävää :) Ja onhan se ensimmäiseksi yritykseksi aika hyvin. Olen oikeasti ylpeä suorituksestani.

Se mitä pitää seuraavalla kerralla muistaa on että en anna juuren kypsyä yhtä kauan vaan kun juuri kuohuu niin on aika tehdä taikina sinä päivänä. Toivon saavani happamuuttakin hiukan vähennettyä lyhentämällä juuren kypsymisaikaa. Toki happamuuden poisto voi olla teoriassa ajateltuna vaikeaa jos käytän samaa juurta, mutta en halua haaskata tätäkään yritystä vaan jatkan saman juuren kehittämistä. Jos taikinaa makeuttaisi hiukan siirapilla tai hunajalla niin sekin voisi auttaa.
Toinen asia on varata suurempi määrä jauhoja ja kolmas on yrittää ajoittaa leipominen viikonloppuun jotta juuren kypsymistä ja taikinan nousemista on helpompi seurata.
Tietysti koko homma on seuraavalla kerralla vähän erilainen kun on valmiiksi hapatettu juuri josta alkaa tehdä. Seuraava yritys voisi sitten olla jouluksi kotitekoista leipää. Sitä voisikin vähän makeuttaa ihan jo vaikka juhlan kunniaksi ;)

Taikinaksi

Tänä aamuna heräsin ajoissa tekemään taikinan valmiiksi. En käyttänyt kaikkea juurta sillä meillä oli aika vähän jauhoja jäljellä. Juurta oli ehkä n. 1/3 taikinasta. Ensin lisäsin vettä ja suolaa, lopuksi jauhoja. Alustin taikinaa melko pitkään kuten minua on ohjeistettu. Muistaakseni syynä oli saada juureen kypsymisen aikana jääneet kaasut pois(?).
Taikina jäi aika löysäksi mutta oli se käsiteltävissä ja kun en halunnut sotkea muita jauhoja leipään niin päätin selviytyä melko tahmaisen taikinani kanssa.
Jätin taikinan kylpyhuoneen puolelle nousemaan päiväksi.

Taikina oli melko happaman makuista ja pelkäsinkin leivästä tulevan myös aika hapanta. Mutta kuten sanottua yrtitys on ensimmäinen enka aio itkeä perään jos leipä ei ole täydellistä.

Juuren neljäs päivä

Tänään toistin jälleen aamulla samat toimenpiteet kuin aikaisempinakin päivinä. Eli vähän jauhoja ja lämmintä vettä. Taikinajuurta on nyt n. litran verran.
Olisin kaipaillut jo tänään tekemään taikinaa ja leipomaan, mutta päädyin neuvoja kysyttyäni ja nettiä vielä lueskeltuani siihen että herään aamulla vähän aikaisemmin ja teen silloin juuresta taikinan joka saa sitten päivän aikana nousta ja jos se on noussut kylliksi niin huomenna illalla leivon leivät. Jos ei ole noussut niin joutuu makaamaan vuorokauden vielä ennen seuraavaa leipomistilaisuutta. Jos olisin ollut kärsivällisempi, hieman kokeneempi (lähinnä ajankäytön suhteen) ja fiksumpikin niin olisin ajoittanut juuren valmistumisen viikonlopulle.
Luulen että nyt iltasella kuitenkin lisään juureen vielä jonkun verran jauhoja. Enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta sen verran vähän ettei mene taikinamaiseksi. Tämä on sitten aikalailla oma ajatukseni joten katsotaan mitä siitä tulee.
Otan osan juuresta varmuudenvuoksi talteen pakastimeen jos tuo menee aivan mönkään. Ei sitten välttämättä tarvitse aloittaa ihan alusta jos tässä vaiheessa menee joku mönkään.

Juuri tuoksuu tällä hetkellä (kuten jonkun linkin takana luki) raikkaan happamalta ja maku on melkoisen hapan.  Jotenkin tuoksu on jopa hiukan olutmainen, mutta toivottavasti tuosta nyt ei sentään olutta tule :P

Juuren kolmas päivä

Aamulla oli pientä vaahtoa juuren pinnassa ja annoin vähän jauhoja ja lämmintä vettä. Äsken kävin taas kotiuduttani katsomassa miltä näyttää ja oli aika hyvä kuohu pinnassa ja tuoksu hapan. On selvästi alkanut happanemaan :) Ruokin sitä nyt vähän vielä lisää ja katson ainakin huomiseen miltä alkaa näyttää. Nyt on vaan arvoitus voiko tuota kypsyttää liikaa?!

Olen ihan ällistynyt miten ensimmäinen kokeilu on lähtenyt näinkin hyvin käyntiin. Kun vertaa siihen että kaikki simat ja kotikaljat ovat aina minulta epäonnistuneet niin odotin saavani aika monta kertaa koettaa että saan tuon juuren kypsymään. Lopullisen tuloksen tietysti kertoo vasta se valmis leipä.

Juuren toinen päivä

Aamulla juuri oli jotenkin ihan kuolleen oloinen. Se hentoinen kuplinta jota eilen oli nähtävillä oli kadonnut ja jauhomössö painunut pohjalle. Lisäsin vähän jauhoja ja piimää ja jätin jälleen saunaan olemaan. Nyt töistä tullessa kävin katsomassa ja luonnollisestihan jauho oli taas painunut pohjalle, mutta nesteen pinnalla kellui hiukan jotain vaahdon tapaista ja oli kuplia.Sekoittelin mössöä ja haistelin ja maistelin. Voi olla vaan toiveajattelua että olisi tuoksunut ja maistunut jotenkin happamammalta kuin ennen.

Harmillista kun kamerani hajosi juuri viikonloppuna niin en saa kuvattua tuota juuren keshitystä teille muuten kuin sanoin. Vaikka aika vähäistähän tuo kehitys on ollut. Ehkä olen taas vain kärsimätön ;)

Lisää linkkejä ja vinkkejä

Juuri on saunassa ollessaan alkanut tehdä ihan pientä kuplaa. Olen toiveikas.
Sain vihjeen että juureen ei olisi kannattanut lisätä suolaa joten saan syyttää sitä jos juuri epäonnistuu. En kuitenkaan luovu toivosta.
Innostuksissani olen käynyt kurkkimassa juurta monta kertaa päivän aikana. Lisäksi selailin lisää sivuja joissa puhuttiin taikinajuuresta. Tässä niistä yksi. Ei ollut ihan ruisleipätaikina, mutta tuosta saa aika selkeät ohjeet juuren "hoitamisesta".
Toinen osoite taas oli aika mielenkiintoinen. Kertoo Suomen vanhimmasta taikinajuuresta joka on peräisin vuodelta 1706. Aika hurja ajatella että sillä on ikää jo yli kolmen ihmisen iän verran. Ehkä ainakin 5-6 sukupolvea saanut leipoa tuosta juuresta. Millaiset paineet saada juuri pidettyä hyvänä!
Kolmannella sivulla kiellettiin käyttämästä muoviastiaa koska se saattaa vaikuttaa haitallisesti taikinajuureen. Mutta millä tavalla haitallisesti, se jäi arvoitukseksi. Siinä siis jälleen yksi asia joka saattaisi pilata ensimmäisen yritykseni.

Tuntuu että vähän joka sivulla on erilaiset ohjeet juuren kypsyttämisen vaiheista ja kestosta. Pitänee siis vain kokeilla ja yrityksen ja erehdyksen kautta löytää sellainen minkä saa itse toimimaan.

Tästä se alkaa

Olen jo pitkään haaveillut että osaisin tehdä oikeaa ruisleipää. Leipäuunit, leipälapiot ja kaikki. No leivinuunia ei ole saatavilla eikä oikeaa taikinatiinuakaan, mutta pakko sitä on voida ruisleipää valmistaa nykykodissakin. On meillä sentään puuhaarukka ja kapusta. Eli tuumasta (lopultakin) toimeen.
Aloitin goolailemalla erilaisia taikinajuuren valmistusohjeita. Kesti hetken löytää ohje johon ei tarvittaisi valmista leipää eikä hiivaa. Teen mieluummin hiivatonta koska se tuntuu jotenkin perinteisemmältä ja suosikkiruisleipäni Satunmakioiden Ruisrontti on myös hiivatonta (Jos liikutte Luumäen ja Lappeenrannan suunnalla niin voin suositella kokeilemaan. Myös reikarontti on hyvää).
Olen hieman kärsimätön ihminen joten kun saan inspiraation niin se pitää toteuttaa heti ja nyt. Eikä meillä sattumalta ole taikinajuureen tehtyä ruisleipää. Lopulta löytyi pari ohjetta joissa juuri on tehty alusta asti. Ensin törmäsin tällaiseen. Tuntui vähän monimutkaiselta eikä ikinä pidä luottaa vain yhteen lähteeseen kun netistä. hakee. Siksi jatkoin vielä etsimistä ja löysin tämän. Näitä soveltamalla sitten ryhdyin toimeen

Laitoin juureen ensin vajaan puoli litraa vettä, lorauksen piimää ja lorauksen maustamatonta jogurttia. Tuon jälkimmäisen linkin taustalta löytyvän leipojan tavoin toivon että kokeilemalla ja yrittämällä onnistuu ja hapan maitotuote muodostaisi kivaa eliöstöä.
Improvisoinnin ystävänä lisäsin myös ihan huvikseni pienen lusikallisen riihessä valmistettua talkkunaa jota meillä on kaapissa vielä aikamäärä ja maustoin pienellä ripauksella savustettua merisuolaa (olen savuisten makujen ystävä). Sitten lisäsin Myllynparas ruisjauhoja niin että sain aikaan vellin.
Lämmitin seosta varovasti mikrossa (ettei tule liian kuumaa) sillä olen siinä uskossa että kraanasta ei saa ottaa ruuanlaittoon valmiiksi lämmintä vettä ettei putkista liukene jotain ylimääräisyyksiä. Vesihauteessa lämmittäminen olisi varmasti ollut hellempi ja fiksumpi tapa, mutta kuten sanoin olen kärsimätön.
Lopuksi peitin kulhon liinalla ja vein sen alakerran saunaan. Hetivalmis kiuas pitää lämpötilan jatkuvasti +25-30 c. Nyt vain odotellaan ja käydään ohjeiden mukaan sekoittelemassa.

Saa nähdä mitä tästä syntyy, mutta vaikeuksien kautta voittoon ja toivottavasti saisi jouluna tarjota edes kohtuullisen makuista itse tehtyä ruisleipää.