Vertailua ja yhteenveto

Nyt sekä ihan alusta asti juuren tekoa kokeilleena että valmiista leipätaikinasta juuren tehneenä voisin sanoa että suurin ero on siinä että alusta asti tehdessä juuren kypsyttely vie huomattavasti enemmän aikaa (ja syö hermoja kun ei tiedä onnistuuko vaiko eikö) mutta kun sen on kerran tehnyt ja saa jatkaa omasta juuresta edelleen seuraavat leivät niin sitä on paljon tyytyväisempi itseensä kun on jotain minkä on laittanut alusta asti alulle ihan itse. Tai ainakin minä olen ;) Kiireiselle ihmiselle kuitenkin suosittelen ennemmin että ottaa valmiista leivästä palasen josta tekee juuren.
Itse en ole tosiaan käyttänyt ensinkään hiivaa leipiini.

Minun on paha antaa vinkkejä tai kertoa miten kannattaa tehdä kun en ole epäonnistunut vielä ollenkaan (kuulostaapa omahyväiseltä) mutta pienenä koosteena mitä olen tehnyt tuloksena onnistunutta leipää.

• Juuren teko alusta asti. Hapattamiseen käytin piimää ja luonnonjogurttia. Sekoitin ne lämpimään veteen ja lisäsin ruisjauhoja niin että nesteestä tuli vellimäistä. Vein sen saunaan jossa lämpötila on jatkuvasti 30-40c. Lisäsin joka päivä kerran tai jopa kahdesti hiukan jauhoja ja tarvittaessa lämmintä vettä. Leivoin kun juuren pinnalle oli muodostunut selvä kunnon kerros vaahtoa. Tähän meni useita päiviä.
• Otin valmiista taikinasta pienen sämpylän kokoisen palan jonka laitoin pakastimeen seuraavaa leipomista varten (jos aikoo maustaa leipää niin pallo kannattaa ottaa talteen ennen maustamista niin saa neutraalin alun seuraavalla kerralla).
• Sulatin taikinamöykyn ja liotin sen kädenlämpöiseen tai vähän lämpimämpään veteen. Lisäsin myös hiukan jauhoja juuren ravinnoksi. Tein rakenteesta jälleen vellimäistä. Ruokin juurta kuten ensimmäisellä kerralla kunnes pinnalla oli vaahtoa.

Muoviastia, suolanlisääminen jo juureen tai yhtenä päivänä ruokkimisen unohtaminen ei pilannut taikinaa millään tavalla. Eli joko minulla oli hyvä tuuri tai sitten ruistaikina ei ole kovin kranttu pikkuasioiden suhteen.